Keskustelu

STRATEGIAKOULUTUS

Olimme opiskelemassa ES-yhdistysten strategiasuunnittelua Lempäälässä- Ohjaajana oli Salla Saarinen, nuori, pirtsakka nainen Helsingistä. Hän on ollut monessa mukana ja varsin pätevä kouluttaja.

Strategia on yhtä kuin tarkoitus luoda tavoitteet ja saada jäsenet toimimaan sitä kohti. Se sisältää neljä T:tä (TTTT) eli tunne, toiminta, tarina ja toisto. Tunne on käyttövoima toiminnalle, joka saadaan ymmärretyksi tarinalla ja oppiminen vaatii toistoa. Koulutustilaisuuksistakin pitää tehdä raportti ja sitä toistaa niin että syntyy yhteinen tahtotila ja toiminta. Seurannassa toistot selvittävät, mikä onnistuu ja mitä pitää kehittää.

Menestyvä toiminta vaatii vuosikellon eli hyvissä ajoin etukäteen laaditun suunnitelman tärkeimmistä tapahtumista. Taas kerran meille korostettiin avoimuutta. Yksi keino olisi palautelaatikko, johon jäsenet voivat laittaa ehdotuksia ja kommentteja. Niitä voidaan sitten yhdessä käsitellä ja viedä eteenpäin suunnitteluun.

Toiminnan kehittämiseksi olisi tärkeät tehdä vierailuja toisiin yhdistyksiin ja olla mukana piiritasolla suunnittelussa, jossa saadaan kuulla muualla tehtyjä ratkaisuja ja ottaa niistä oppia. Vanhusneuvostojen merkitystä myös korostettiin. Sinne on vietävä aloitteita. Samoin voidaan käyttää hyväksi valtuutettuja ja kansanedustajia. Vaalien ehdokkaistakin on hyötyä, sillä heillä on vaikutusta puolueiden tavoitteisiin.

Tosin yksinkin voimme saada paljon aikaan, mutta uutta luodaan yhdessä. Kaikessa pitää olla unelma. Sen tulee myös näkyä viestinnässä. Se on tavoite, johon jäseniä kutsutaan mukaan ja houkutellaan uusia jäseniä. Kaikkea ei saavuteta, mutta menestyvät yrityksetkin laskevat, että jos yksikin tavoite sadasta onnistuu, päästään pitkälle. Vähättelyn tilalle pitää saada innostava rohkeus. Kiitos ja kannustus saa epäilevänkin yrittämään. 

Hyvää kevään jatkoa kaikille, t. Jaakko

PITKÄ ELÄMÄ                                              Esitelmä 25.3.2019

Suomalaisten elinajanodotteesta on kuvaava käyrä, jonka mukaan keskimääräinen elinaika ennen oli suunnilleen 40 vuotta, kunnes se noin 100 vuotta sitten alkoi tasaisesti nousta ja on nykyisin noin 80 v ja sen ennustetaan edelleen nousevan vielä samaa tahtia ehkä lähelle 100v. Tämä elinajan odote määritetään siten, että kunakin vuonna lasketaan minkä ikäisiä ihmiset ovat olleet kuollessaan.

Tärkein muutos on ollut lapsikuolleisuuden väheneminen. Silloin 100 v sitten lapsista kuoli alle 1v iässä heti melkein 100 lasta 1000 syntynyttä kohden ja lisää 20 seuraavien 15 v aikana. Suuri apu tuli elintason noususta kuten ravitsemus, hygienia ja asuntojen väljyys. Suomessa tapahtui suuri muutos kun arkkiatri Arvo Ylpön ansiosta alkoi neuvolatoiminta, äitiyspakkaukset ja rokotukset. Nykyisin Suomessa on maailman alhaisin lapsikuolleisuus alle 2 lasta 1000 syntynyttä kohden.

Tulehdussairauksien ehkäisy on ollut suuri voitto. Hienona esimerkkinä on tuberkuloosi, jossa Suomi oli mustaa aluetta 100v sitten. Tuberkuloosiin kuoli vuosittain noin 8000 ihmistä ja se oli nimenomaan nuorten aikuisten sairaus. Sen hyväksi tehtiin paljon työtä jo 1930-luvulla, jolloin perustettiin parantolat, joihin otettiin tartuntavaaralliset potilaat ja ehkäistiin taudin leviäminen. Sota-aikana aloitettiin pienoiskuvaukset. Lääkehoito kehitettiin 1950 paikkeilla ja sen jälkeen kuolleisuus väheni ja laskettiin enemmän uusia tautitapauksia, joita vielä 1970-luvulla oli noin 1000 vuosittain, nykyisin noin 200 ja vain harva kuolee tuberkuloosiin.

Elinajan odotuksen tilastossa on nähtävissä selvä ero miesten ja naisten välillä. Naiset elävät noin seitsemän vuotta pidempään. Se ero ei ole juurikaan muuttunut ja se on nähtävissä kaikissa kehittyneissä maissa. Kehitysmaissa naisten kuolleisuus on myös suuri ja ero siksi vain kolme vuotta. Eron selittävänä syynä on ruokavalio, viina, tupakka ja väkivalta, joita ongelmia miehillä on enemmän ja näistä jokainen vähentää suunnilleen kaksi elinvuotta. Kun niistä päästään eroon, sukupuoliero tasoittuu. Nunnat elävät vuoden pitempään kuin munkit eli pieni suojaava ero sukupuolella eli hormoneilla saattaa olla.

Eri väestöryhmien välillä on selviä eroja. Itä-Suomessa elinajan odote on alempi kuin Länsi-Suomessa. Yllättävän isoja ovat erot eri tulo- ja koulutusryhmien välillä ja vielä lisääntyivät viime vuosina. 25 vuotiailla naisilla oli elinaikaa jäljellä v 1996 ylimmässä ryhmässä 57v ja v2014 61v, kun alimmassa ryhmässä vastaavat luvut 55-56v eli ero lisääntyi 2:sta 5:een vuoteen. Miehillä vastaavasti luvut olivat v1996-2014 ylimmässä ryhmässä 50-55v ja alimmassa 45-46v eli ero lisääntyi  5-9v. Ongelmana on siis, että alemmissa tuloryhmissä ei viime vuosina ole tapahtunut paljoa terveystilanteen parantumista ja varsinkin miehillä tilanne on huolestuttava. Tosin aivan viime vuosina on pientä parantumista. Perussyy on ollut tämän ryhmän runsas tupakointi ja alkoholin käyttö, mutta eroja on ollut terveyspalvelujen käytössä, mihin nyt sotea uudistettaessa pyrittiin vaikuttamaan.

Summittaisesti on arvioitu, että elinikään vaikuttavat: elintavat 40%, perintötekijät 30%, ympäristö 20% ja terveydenhoito 10%. Yleisimmät kuolinsyyt nykyisin ovat sydän- ja verisuonisairaudet 34%, syöpätaudit 24% ja dementia 16%. Näissä on viime vuosina tapahtunut huomattavaa kehitystä ehkä 50 v aikana. Pohjois-Karjalan projektin mukaisesti valistettiin, että pitää syödä vihanneksia ja voin asemesta kasviöljyä. Sydänkohtaukset ovat huomattavasti vähentyneet. Toinen suuri asia on tupakoinnin vähentyminen. Kun silloin miehistä 70% poltti, nyt sitä pahetta harrastaa noin 20%. Tämäkin vaikuttaa nopeammin sydänkuolemiin, keuhkosyöpä saattaa tulla vielä 20 v kuluttua. Viinasta pitäisi myös päästä eroon. 50 v sitten alkoholin kulutus Suomessa oli 4 l/v nykyisin 10 l. Silloin maksakirroosi oli Suomessa harvinainen, nyt sitä on paljon myös meillä.

Lääkäriseura Duodecimin lehdessä oli viime kesänä artikkeli:” Sairauksien ehkäisy kannattaa vielä vanhanakin.” Siinä vanhuus jaettiin neljään vaiheeseen: hyväkuntoiset, oireiset, hauraat ja lopuksi laitoshoitoiset. Kun ollaan vielä hyväkuntoisia, pitää huolehtia ennaltaehkäisystä. Lääkityksellä hoidetaan kohonnutta verenpainetta. Se pitäisi aloittaa tietenkin aikaisemmin, mutta on todettu, että vielä jopa yli 80- vuotiailla se kannattaa ja tärkeätä jatkaa tehokkaalla annoksella. Kolesterolia alentavan lääkityksen hyödystä ei ole tutkimuksia yli 70 vuotiailta. Suositus on, että hyvin sujuvaa lääkitystä jatketaan. Tarvittaessa tärkeä hoito on rytmihäiriöissä annettava antikoagulaatio eli veren hyytymisen ehkäisy.  Diabetes on yleistymässä ja hankala hoidettava.

Liikunnalla pyritään parantamaan toimintakykyä ja se vähentää kaatumisriskiä ja murtumia. Painon hallinta olisi myös tärkeätä. Tarvittaessa varovainen laihdutus helpottaa liikkumista ja ehkäisee diabetesta. Voimakkaampi ja tahaton laihtuminen aiheuttaa lihaskatoa ja heikkoutta. Proteiinien saannista tulisi huolehtia, joten maito, munat ja kala ovat suositeltavia. Erillisistä vitamiineista ei ole osoitettu hyötyä paitsi D-vitamiini ja kalkki ovat tarpeen.

Kun sairauksia ehkäistään tehokkaasti, on seurauksena muistisairauksien lisääntyminen. Siinä mielessä korostetaan muisti- ja ymmärryskyvyn harjoitusta. Siihen voi käyttää ristisana- ja laskutehtäviä ym. Tietokone on ongelma, mutta sen tarve lisääntyy jatkuvasti ja siihen on pakko paneutua. Liikuntaa auttaa. Yksinäisyys on suuri riskitekijä. Sopivalla aktivoinnilla ylläpidetään toimintakykyä ja vältetään laitoshoitoja.

Lääkäriseura Duodecim lähetti joitakin vuosia sitten Elämä pelissä-kyselyn. Siinä kysyttiin terveys- ja elintapatietoja, joille annettiin riskipisteitä ja elinajan ennuste. Tärkeitä tekijöitä olivat paino, vyötärön ympärys, kolesteroli ja verenpaine. Ravitsemuksesta kysyttiin kasvisten, kokojyväviljan ja kalan käyttöä. Lisäksi kysyttiin liikuntaa ja tietenkin tupakointia ja alkoholin käyttöä, unimäärää ja stressiä sekä parisuhdetta. Näihin tuli sitten korjausehdotuksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa elinaikaan.

Mouhijärvi 26.10.2019

RITVA, ARVO, PENTTI JA MIRJA

Kun tilaisuuden teemana on vuosikymmenten vaihtuminen, tuli mieleen kertoa omia vaiheitani. Vietin ensimmäiset 20v täällä Mouhijärvellä. Sitten olin 40v poissa, en kovinkaan kaukana ja kävin usein vanhempien luona, mutta olin täysin erossa pitäjän asioista. Kun v 2002 satuin hankkimaan täältä omakotitalon, minusta tuli paluumuuttaja.

Aluksi vähän jännitti, kun tajusin, että kaikki kouluajan kaverit ovat muuttaneet pois ja täällä on ihan outoa väkeä. Halusin paikkakuntalaisiin tutustua ja menin joihinkin tiedotus- ja keskustelutilaisuuksiin. Niissä oli yleensä vain kymmenkunta ihmistä. Muut olivat outoja eivätkä kovin innostuneita, mutta oli yksi aktiivinen, joka esitti tiukkoja kysymyksiä ja omia ehdotuksia. Hän oli lapsuuden leikkikaverini Jalosen Ritva eli tämän päivän päivänsankari Ritva Mikkola.

Asuin lapsena vanhassa Suomelassa ja Ritva oli melkein naapurissa. Leikeissä Ritva oli usein maitokaupan myyjä eikä mennyt montakaan vuotta kun hän oli oikeasti työssä meijerissä. Siitä löysin todisteen Simo Penttilän kirjoittamasta MOM historiikista, jossa on kuva toiminnasta vastaavista. Siinä Ritva on hyvin tunnistettavissa. Vuosikymmenet ovat kohdelleet häntä hyvin hellävaraisesti.

Ritvasta sain kuulla sittemmin paljonkin, kun vanhempani viettivät viimeiset vuotensa vuodeosastolla. He kertoivat Ritvasta. Hän oli hyvä hoitaja.

Jatkoin sitten Mouhijärveen tutustumista liittymällä kyläyhdistykseen, kirjaston ystäviin, SPR:n ja seurakunnan toimintaan. Näissä kaikissa oli Ritva Mikkola keskeisessä roolissa. Hän järjesti tilaisuudet, kahvitukset ja arpajaiset ja häneen turvauduttiin, kun piti ottaa yhteyttä hallinnon edustajiin. Hän tiesi sopivat henkilöt ja osasi toimia heidän kanssaan.

Kun sitten perustettiin Mouhijärvi-Seura, Ritva oli innokkaasti mukana, mutta ei suostunut puheenjohtajaksi eikä sihteeriksi. Hän on ollut kuitenkin kaikessa Eilamarjatan tukena. Hän harrastaa teatteria, kirjallisuutta ja musiikkia ja on hyvä esiintyjä. Hänen kykyjään tarvitaan vielä pitkään.

Lopulta Ritva houkutteli minut vielä Eläkkeensaajiin. Se olikin tärkeä ratkaisu, koska siellä toiminta on hyvin aktiivista ja jäseniä jopa yli 150.  Ritva oli sielläkin keskeinen ja jopa virallisessa asemassa eli sihteerinä monia vuosia. Hän elävöitti pöytäkirjoja laittamalla alkuun merkintöjä säästä ja tärkeimmistä tapahtumista tai jonkin mietelauseen.

Eräällä matkalla halusin tietää ketä kaikki henkilöt ovat, kyselin Ritvalta ja kun hän osasi jokaisen esittää, kysyin että hän taitaa tuntea jopa kaikki jäsenet. Kun hän tämän myönsi, hän myös arveli, että tuntee jopa lähes kaikki mouhijärveläiset ja myös hämeenkyröläiset. Tilaisuuksissa ja etenkin kesätorilla on käynyt ilmi, ettei hän vain tunne vaan menee keskustelemaan kaikkien kanssa ja avustaa huonommin liikkuvia.

Kun Ritva nyt halusi välttämättä päästä eroon sihteerin raskaasta tehtävästä, ihmeteltiin, miten selviämme. Onneksi saimme Arja Iso-Kukkulan, jolla on vahva ammattitaito. Ritva on edelleen tärkeä jäsenhankinnassa ja jäsenhuollossa eikä hän pääsee eroon muistakaan tehtävistä kuten kyläparkin ja kesätorin vetämisestä.

Tässä yhteydessä olen saanut tutustua myös Ritvan puolisoon, Arvo Mikkolaan. Hän on todellinen joka lajin osaaja. Ammatiltaan hän on ollut autonkuljettaja ja omistaa suuren auton, jolla me olemme päässeet mukavasti retkille. Talkoissa hän on osoittautunut hyväksi rakennusmieheksi ja metsuriksi. Hän on ollut välillä johtokunnassakin ja esittänyt harkittuja kommentteja tarvittaessa. Hänen osaamistaan on käytetty hyväksi juhlissa runonlausujana.

Kun yhdistystoiminta on yleisesti alamaissa, Mouhijärven Eläkkeensaajat on ilahduttava poikkeus. Ohjelmaa on viikon jokaiselle päivälle ja on tehty paljon matkoja. Tämä on houkutellut uusia jäseniä, josta on saatu kiitosta piiritasolla. Tärkeä merkitys on ollut onni saada hyvät puheenjohtajat. Olavi Toivonen palveli meitä monta vuotta ja lopetti vasta kun löysi meille työnsä jatkajaksi nuoren ja tarmokkaan miehen, Pentti Salosen. Hän on hyvä karismaattinen johtaja, jonka ääni kuuluu koko salissa ja pitää yllä järjestyksen. Toivottavasti saamme olla hänen johdossaan vielä monta vuotta.

Tässä yhteydessä pitää esittää kiitokset Pentin puolisolle, Mirjalle. Hän on todellinen ihannevaimo, joka tukee ja kannustaa ja on innokkaasti itsekin mukana toiminnassa. Mirja vetää tärkeätä Hyvän Mielen kurssitoimintaa ja siten edesauttaa meidän kaikkien jaksamista.

Hienoa, että on järjestetty tämä tilaisuus, jossa voimme kiittää näitä tärkeitä henkilöitä.