Kevät 2014

Keväällä 2014 innostuttiin järjestämään yhdistyksen puitteissa kaksi onnistunutta matkaa. Ensin mentiin miesten piirin järjestämälle matkalle Seitsemiseen 20.5.2014. Lähtö tapahtui tuttuun tapaan kokoontumalla torille ja siellä jakaannuttiin neljään autoon, joissa kussakin oli ammattiautoilija ratissa, joten taattiin turvallinen matka. Se oli tarpeen, koska varsinkin loppumatkasta tie oli varsin mutkainen ja jyrkkiä mäkiä kun mentiin Viljakkalan kautta. Perille päästyä oli kiire saada kahvia ja sitä löytyi mukana olevien rouvien kasseista samoin kuin herkullisia sämpylöitä ja pullaa. Sitten tehtiin kävely pitkospuita pitkin parille suolammelle, joissa oli näköalapaikat. Vaelluksen jälkeen jatkettiin matkaa autoilla ja päädyttiin Koveron torpalle. Siellä meitä onnisti kun saimme apuemännän kertomaan paikan historiasta ja nykytoiminnasta. Tämän jälkeen katselimme pihapiiriä ja ulkorakennuksia. Jatkoimme matkaa ja poikkesimme järven rantaan tehtyyn grillikatokseen paistamaan makkaraa ja syömään eväitämme. Viimeisenä kohteena oli Luontokeskus, jossa seinätauluilla oli paljon tietoa luonnon ihmeellisyyksistä.

Toinen matkamme oli Lauhamon retki Paraisille 3.6.2014. Pitkän matkan vuoksi lähtö oli jo klo 7.00, mutta kaikki olivat ajoiss paikalla. Lähtijöitä oli 42. Ensimmäinen kohde oli Paraisten kalkkikivilouhos. Saimme oppaan kertomaan siitä. Kaivostoimintaa on ollut yli 100 vuotta ja se on Pohjoismaiden suurin, pituutta pari kilometriä ja leveyttä vajaa kilometri. Sinne ajettiin pohjalle kiertäen reunoihin tehtyä tietä ja mentiin 160m merenpinnan alapuolelle. Jyrkkä nousu otti koville ja sitten noustiin vielä 60m korkealle tekovuorelle johon on kerätty käyttöön kelpaamaton kiviaines. Sieltä oli komeat näköalat. Bussista noustessa piti olla turvakypärä ja -liivi. Olimmekin viimeinen ryhmä, jolle sallittiin nousu sinne. Teimme vielä pienen kierroksen kaupungilla ja sitten jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen, joka oli omena- ja viinitila. Meille oli tarjolla vain kahvit, mutta viiniä saimme sentään ostaa kotiin vietäväksi. Sitten ajoimme Turun ja Naantalin kautta Rymättylään, jossa oli ruokailupaikkamme Herrankukkaro. Se olikin tosi merkillinen paikka. Sinne oli kerätty ja rakennettu monta pientä mökkiä, kotaa ja jopa linnun koppi majoitustilaksi. Ruoka tarjoiltiin rannassa ulkona, mikä olisi ollut aivan ihanaa, mutta mereltä kävi raikas tuuli. Kotimatkalla poikkesimme Härkäpakarissa kahvilla.